Pitkäkestoinen eli krooninen kipu voi muuttaa vähitellen sitä, miten ihminen näkee itsensä. Lue henkilökohtainen tarinani miten pitkäkestoinen kipu muutti suhdettani itseeni – ja mitä mindfulness opetti minulle toipumisesta. Vuosien ajan ajattelin, että suurin haasteeni oli kipeä käsi. Vasta myöhemmin ymmärsin, että paljon suurempi muutos oli tapahtunut tavassani suhtautua itseeni ja elämääni.
Maria Saarelainen
Fysioterapeutti ja mindfulness-kouluttaja, jolla on yli 26 vuoden kokemus kehon ja mielen yhteydestä sekä ammattilaisten kouluttamisestaElämä alkoi kaventua
”Lapset, tulkaa auttamaan. Minä en pysty haravoimaan.”
”Voisitteko luoda lumet? Minulla on vammainen käsi.”
En muista, kuinka monta kertaa sanoin nuo sanat ääneen. Ne tulivat suustani aivan automaattisesti.
Kyynärpäähäni oli jäänyt liikerajoitusta ja siinä oli ajoittaista kipua. Huomioni kiinnittyi jatkuvasti siihen, mitä en pystynyt tekemään. Pikkuhiljaa aloin nähdä itseni sen kautta.
En ainoastaan puhunut kädestäni eri tavalla, vaan aloin myös toimia eri tavalla.
Jätin käyttämättä kättä tilanteissa, joissa olisin oikeastaan pystynyt käyttämään sitä. Alitajunnassani oli pelko siitä, että kipu pahenisi ja joskus niin kävikin.
Jos innostuin tekemään liikaa, kipu lisääntyi. Se vahvisti uskomustani siitä, että minun täytyi varoa.
Samaan aikaan yritin kuitenkin elää kuin kipua ei olisi ollutkaan. Halusin pärjätä ja tehdä kaiken kuten ennenkin. En halunnut myöntää edes itselleni, miten paljon kipu vaikutti elämääni.
Jälkikäteen ajateltuna elin kahden ääripään välissä. Joko varoin kaikkea liikaa tai kielsin kivun olemassaolon kokonaan. Kumpikin kutisti minua entisestään, eikä kumpikaan tuonut minulle vapautta.
Jos haluat kuulla lisää siitä, miten kipu vaikuttaa mieleen, jaksamiseen ja arkeen, tutustu maksuttomaan luentooni pitkäkestoisesta kivusta ja sen kuormittavuudesta.
Käsi oli toipunut. Mieleni ei.
Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin jotakin, joka muutti suhdettani kipuun.
Minulta oli löytynyt luukasvain kyynärpäästä. Se johti kolmeen leikkaukseen ja vuosiin pitkäkestoisen kivun kanssa.
Eräänä päivänä havahduin siihen, että puhuin itsestäni edelleen kuin minulla olisi ”vammainen käsi”.
Käsi oli toipunut niin paljon kuin se oli mahdollista, mutta mieleni ei ollut.
Silloin ymmärsin, ettei pitkäkestoinen kipu jätä jälkiä vain kehoon. Se voi muuttaa myös sitä, miten ihminen ajattelee itsestään.
Uskon, että moni kroonisen kivun kanssa elävä tunnistaa tämän.
Aluksi elämä alkaa kaventua lähes huomaamatta. Jokin tekeminen jää pois kivun vuoksi. Sitten jää toinen. Lopulta huomio alkaa kiinnittyä yhä enemmän siihen, mitä ei enää pysty tekemään.
Samalla unohtuu helposti kysyä:
Mitä kaikkea pystyn edelleen tekemään?
Millainen elämä on mahdollista myös kivun kanssa?
Mitä kaikkea muuta elämässäni on, josta voin nauttia?
Juuri näitä kysymyksiä käsittelen myös maksuttomalla verkkoluennollani Kun kipu vie energiaa – mitä voit tehdä itse arjessa?
Mitä mindfulness muutti?
Muistan edelleen hetken, jolloin kipu voimistui. Huomasin ensimmäistä kertaa, miten koko kehoni jännittyi jo ennen kuin olin edes ehtinyt ajatella mitään.
Mindfulness opetti minua vähitellen pysähtymään näiden hetkien äärelle.
Vähitellen opin huomaamaan, mitä minussa tapahtui, kun kipu voimistui. Mieleni alkoi heti ennakoida: ”Entä jos tämä pahenee?” ”Entä jos en pysty huomenna tekemään sitä, mitä olin suunnitellut?”
Tunnistin pelkoa, turhautumista ja surua. Huomasin myös, miten automaattisesti jännitin koko kehoani kipua vastaan.
Vähitellen minun ei enää tarvinnut taistella jokaista kipua vastaan. Saatoin pysähtyä sen äärelle ilman, että yritin heti päästä siitä eroon. Se ei ollut helppoa, mutta vähitellen huomioni alkoi laajentua. Huomasin, että kipu oli edelleen olemassa, mutta niin olivat myös mm. yhteiset illat perheen kanssa, koiramme superiloinen tervehdys, lintujen laulu pihalla ja aamukahvin tuoksu.
Kivun lisäksi elämässä oli paljon muutakin.
Elämä alkoi laajentua uudelleen
Mindfulness ei muuttanut sitä, mitä kyynärpäähäni oli tapahtunut.
Siinä on edelleen liikerajoitusta. Huomaan sen esimerkiksi jumpassa, jossa vasen käteni liikkuu eri liikerataa kuin oikea ja siinä on vähemmän voimaa.
Tänään en enää sano, että ”Minulla on vammainen käsi.” Käteni ei ole täydellinen, mutta se ei enää määritä sitä, kuka olen.
Vuosien ajan elämäni alkoi huomaamattani kaventua sen ympärille, mitä en pystynyt tekemään. Nyt huomioni kiinnittyy paljon useammin siihen, mitä kaikkea voin tehdä.
Liikun, matkustan, teen töitä, opiskelen uutta, vietän aikaa ystävien kanssa, nauran, innostun ja unelmoin.
Ehkä juuri se on suurin lahja, jonka mindfulness on minulle antanut. Ei täydellistä kättä, vaan vapauden elää täyttä elämää.
Elämässäni on niin paljon hyvää, ettei käteni enää määritä sitä, millaisena elämäni näen. Ehkä juuri se on suurin lahja, jonka mindfulness on minulle antanut. Ei täydellistä kättä, vaan vapauden elää täyttä elämää. Ehkä vasta silloin ymmärsin, mitä toipuminen minulle oikeasti tarkoitti.
Jos tunnistit tästä jotain omasta elämästäsi, et ole yksin
Pitkäkestoisen kivun kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Oli kipu edelleen osa elämääsi tai jo helpottanut, sen ei tarvitse määrittää sitä, kuka olet.
Oma kokemukseni muutti tapaani katsoa kroonista kipua. Ajatus kipukursseista syntyi kuitenkin vasta myöhemmin, kun luin artikkelin selkäkipupotilaasta, joka koki jääneensä yksin. Hän olisi tarvinnut lääkkeiden lisäksi keinoja siihen, miten elää kivun kanssa.
Silloin ymmärsin, että minulla voisi olla jotain annettavaa.
Olen yhdistänyt fysioterapeutin taustani sekä mindfulness- ja tunnetaito-osaamiseni kursseiksi pitkäkestoisen kivun kanssa eläville ja koulutuksiksi ammattilaisille.
Toivon, että niiden kautta yhä useampi löytää lisää tilaa elämälle kivun rinnalla.
Haluatko tutustua aiheeseen ensin maksutta?
Tule mukaan maksuttomalle verkkoluennolle keskiviikkona 19.8. klo 17.30-18.30. Luento toimii johdantona syksyllä alkavaan neljän viikon Vapaampaa elämää kivun kanssa – Mindfulness-intensiivikurssiin.
Haluatko syventyä aiheeseen ja harjoitella käytännössä?
Vapaampaa elämää kivun kanssa – Mindfulness-intensiivikurssi on lähikurssi sinulle, joka haluat käytännön keinoja, joiden avulla voit rauhoittaa hermostoasi, vähentää kivun kuormittavuutta ja saada enemmän tilaa elämääsi. Neljän viikon intensiivikurssi järjestetään 8.9.2026 — 6.10.2026 Helsingin Sörnäisissä.
Kuvat: Maria Saarelainen